Syöt silti

Kuuminta näppäimistöstä!

Äidilleni, rakkaudella

Minä kasvoin, mutta sinä et koskaan lakannut tekemästä eväitä. Lukion toisella piilotin potkiaisissa sinun leipomia pikkupitsoja muilta, sillä ne aiheuttivat kateutta ja nälkää. Toit minulle seuraavana aamunakin eväitä, kun krapulassa vastasin olevani hengissä, mutta nälkäinen.

Tyttösen nakkilalainen savulohikakku

Voileipäkakku on klassinen herkku, jota on ihan liian harvoin missään tarjolla. Kevään juhliin se sopii vallan mainiosti, vaikka juhlat ovatkin perhepiirissä nykytilanteen vallitessa. Äitienpäiväksi nakkilalaista savulohikakkua? Monet jännittävät voileipäkakun rakentamista turhaan. Kun täyte on herkullinen ja kostuttaminen suoritetaan reippain ottein, on riskit epäonnistumiseen minimoitu. Niin yksinkertaista! Oma voileipäkakkuni päätähtenä on lämminsavulohi, joka saa raikkautta rinnalleen…

Totuus lastensynttäreistä

Kirotut kaverisynttärit. Koti täynnä vieraita lapsia, jotka syövät synttäriherkkuja. Kaikkialla. Meillä syödään pöydän ääressä, eikä meillä napsita. Jos tekee mieli juosta, voi mennä ulos. Sohvalla istutaan, eikä kiipeillä. Ei ole vaikeaa päätellä, miksi olen saanut läheisiltäni natsimutsin leiman. En kuitenkaan ole niin sydämetön, että kieltäisin kaverisynttärit. Valitettavasti opiskelujen myötä kuihtunut pörssini ei myöskään sallinut synttäreiden…

Nälkä, jo vuodesta -87

Tadaa

Kääk, miten ihanaa, että luet tätä! Siis vau! Vaikka palan halusta tietää, että miten olet päätynyt blogini sivuille, kerron kuitenkin, että millaisen muijan reviirille olet astunut.

Olen Taina, 32-vuotias umpinakkilalainen. Olen myös äiti, tyttöystävä, sisko, tytär ja ystävä, nyt ainakin. Nämä kaikki roolit tulevat aivan varmasti näyttäytymään blogissani sopivasti sekoittuneena toisiinsa. Useasti. Opiskelen tällä hetkellä yrittäjä-tradenomiksi ja työskentelen opintojen ohella Länsi-Porin Prismassa. Harrastan sitä liikuntaa, mikä juuri nyt huvittaa ja missä tulee hiki.

Rakastan ruokaa, siitä puhumista, sen syömistä ja sen laittamista. Haluaisin ruoan yhdistävän ihmisiä enemmän, sillä ruokahan on yksi mielettömän hyvä keino sosialisoitua. Ruoka on on yksi pääpuheenaiheista blogissani, mutta en lupaa, että aihe pysyisi lestissään, siis ennustan rönsyilyä!


Tykkäilitkö?

Uudet blogitekstit suoraan sähköpostiisi, ole hyvä.

2 vastausta artikkeliin “Syöt silti

Jätä kommentti

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

Design a site like this with WordPress.com
Aloitus