Holy shit – Happy Hamlet

Sitä ei uskoisi millaisen jäljen yksi viikko voi ihmiseen jättää. Ei ennen, kun sen on itse kokenut. Jos ikinäkään ajattelit ansaitsevasi jotain, varaa itsellesi paikka Happy Hamletista. Nyt. Heti.

Vuosi sitten näihin aikoihin päädyin nettisurffailun seurauksena jälleen Happy Hamletin sivuille. Kyseinen paikka Ranskan Toulousessa tarjosi elokuussa ruoka & valokuvaus -retriittiä kaikkien muiden ihanien retriittien lisäksi. Siitä, että pääsisi samaan keittiöön Teresa Välimäen kanssa on voinut vain unelmoida, saati siitä että Mari Moilanen antaisi ruokakuvauksen lahjoistaan oppeja omaan käyttööni! Muistelin käyneeni sivuilla aiemminkin. Tunne rinnassa oli suorastaan ahdistava sillä tuonne minun oli päästävä. Matka tulisi kuitenkin olemaan äärettömän itsekäs ja siksi epäröin. Soitin ystävälleni Tiinalle, jonka tiesin ylipuhuvan minut varaamaan lennot ja paikan retriitiltä. Ja minä varasin, luojan kiitos minä varasin.

Elokuun yössä ajoin Helsinki-Vantaan lentokentälle yksin, en tuntenut ketään, joka matkalle lähtisi. Tunne oli silti hyvä, ihan äärettömän hyvä.

Arvatenkin viikko Ranskassa vei palan sydämestäni. Ei mikään muu paikka maailmassa voi huokua sellaista lämpöä ja rakkautta, mitä Suska ja Nico tarjosivat ranskalaisella maatilallaan. Heillä on enemmän kuin sydämet pelissä Happy Hamletin suhteen. Tunsin olevani kotonani, vaikka en tiennytkään että asun osittain Ranskassa. Elämä osaa joskus yllättää!

Muut retriittiin osallistujat eivät pysyneet kauaa vieraina. Kynttilä-illallisemme täyttyivät täydellisten ruokien ja naurujen sekamelskasta, ja porilaisittain puhui muutaman päivän jälkeen useampikin, hihi. Hanna jopa ajatteli Porin murteella, miten mahtavaa! Olimme kaikki täysin erilaisia, ja jotenkin niin samanlaisia. Sattumaa tai ei, vietin myös syntymäpäiviäni Happy Hamletissa. Unohtumattoman täydellistä.

Emman täydellinen pannari. Hersyilevä Sonja, jolta sain maailman hienoimmat korvikset. Lounaat, jotka kuvattiin vähintään 10 puhelimella. Hikiset kainalot, vilvoittava uima-allas. Monta lasillista roseeta. Ammattitaitoa. Juustoja ja uusia ystäviä. Tyhjien liiketilojen mainontaa. Kruunaa ja klaavaa. Salaliitto. Tuoreet viikunat ja päärynät.

Viimeisenä iltana ei itkulta voinut välttyä, sillä en olisi halunnut lähteä. Kuka nyt kotiaan haluaisi jättää? Jäähyväishalaukset ja korviin kuiskatut lupaukset jälleennäkemisestä on jo osittain täytetty enkä voisi olla onnellisempi uusista ystävistäni.

Jäin kaipaamaan Happy Hamletin tunnelmaa ja tiedän palaavani sinne vielä joskus. Mutta pala sydämestäni saa jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi.

Julkaissut syotsilti

32-vuotias nakkilainen muija, joka rakastaa elämää ja sipsejä. Valmis ottamaan riskejä ja nauramaan koko illan vedet silmissä. Oletko sinä?

One thought on “Holy shit – Happy Hamlet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

Hannan soppa

ruokablogi

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: